Elukkataulu (Miia ja Tomáš osa 8)

Miia tuskaili asuntonsa lukon kanssa, koskaan hän ei oppisi muistamaan, että ulko-oven avainta väännetään vasemmalle, asunnon oven taas oikealle. Tomášin huomion kiinnitti ensimmäisenä huoneessa olevaan parisänkyyn, ja hän alkoi ensi töikseen miettiä, kuka tai keitä siinä Miian kanssa nukkuu. Ajatus toi sisälle katkeransuloisen mustasukkaisuuden ja samalla inhon itseään kohtaan, eihän Miian yksityiselämä hänelle kuuluisi.

Siinä tuo mystinen suomalaisnainen sekoitteli kaakaota raidalliset sukat jalassaan. Ruokapöydällä rehotti kannettava tietokone, parisängyn tyhjällä puolella oli röykkiöittäin papereita ja erilaisia johtoja. Tyynyn vieressä lojui puoliksi syöty suklaalevy. Kirjahyllyksi tarkoitettu hyllykkö oli niinikään papereiden, muovitaskujen ja sekalaisen kirjallisuuden valtaama. Oli eurooppalaisia klassikoita, sarjakuva-albumeja ja romanttista viihdettä suloisessa sekamelkskassa. Vaatekaapin ovet olivat puoliksi raollaan, mutta niihin hän ei uskaltanut kurkistaa.

Ilmeisesti ajatus ei käynyt edes aivoissa asti, kun Tomáš oli jo hiipinyt hellan vieressä seisoskelevan Miian taakse, vetänyt itseään vasten ja kaatanut syliinsä sängylle. Hän tunsi vain hitusen liian kovan patjan häntäluunsa alla ja kuuli Miian kiljahduksen, vasta sitten tuli havahtuminen. Jälkikäteen hän tuli häpeämään sitä, että Miia joutui hieman pyristelemään päästäkseen irti.

Miia otti kaakaomukinsa ja istui pöydän ääreen, hiljaa. Tomáš ei voinut muuta kuin seurata esimerkkiä. Pöydällä, kannettavan vieressä oli mustavalkoinen valokuva, joka esitti nuorta vaaleaa miestä. Miehellä oli kuviollinen villapaita, taustalla siintelivät meri ja lumihuippuiset vuoret. Tuo mies virnistäisi ikuisesti voittajan hymyään.

Tomáš vilkaisi varovasti Miiaa, mutta tämän katse oli ylhäällä seinällä olevassa taulussa. Äänetön nyyhkytys piinasi Tomášin korvia, ja hän tiesi Miian haluavan pelastautua - niin kuin myyrä teki taulussa.

http://leelia.vuodatus.net/blog/2769131/244-elukkataulu/