torstai 28. kesäkuuta 2012

Lemmenviemää (Miia ja Tomáš osa 35)

Miia yritti saada Tomášin puheesta selvää, mutta ei erottanut yhtäkään sanaa toisistaan. Hänestä vaikutti siltä, että Tomáš oli vaihtanut äidinkieleensä, oliko se sitten tšekki vai slovakki, sitä ei Miia osannut tunnistaa. Pian Tomáš sai sen verran koottua itsensä, että sanoi haluavansa lopettaa puhelun. Tämä vähän harmitti Miiaa, mutta toisaalta hän ymmärsi. Hän olisi halunnut ehdottaa Tomášin luo tulemista, mutta ei kehdannut, toisaalta myöskään Matejn mahdollinen uudelleentapaaminen ei houkuttanut. Miten Matejsta saattoikin olla Miialla niin vastenmieliset muistot?

Sen sijaan Miia päätti olla kerrankin hetken yksin. Hän sulki tietokoneensa, otti villanutun ylleen ja Kafkan novellikokoelman kainaloon ja suuntasi vuokratalonsa puutarhaan. Fred, amerikkalainen naapuri ja Vietnamin-veteraani, joka vaikeni, istui siellä lukemassa The Prague Postia. Onneksi Fredkään ei ollut yhtään juttutuulella.

Miia avasi kirjan ja jäi tuijottamaan Kafkan tekstiä Shakaalista, mutta ajatukset olivat Tomášin Marenka-tädissä, "sairaanhoitajaihmisessä", kuten hän kuuli suomalaisten vanhusten sanovan.. Sairaanhoitajaihminen tarkoitti siis kunniallista kansalaista, joka "hoitaa asiansa", taas näitä lapsuudesta kuultuja sanontoja, joista piti ymmärtää jotakin. Miia ei ollut ihan varma, mitä asioidensa hoitaminen tarkkaan ottaen oli, mutta siitä hän oli taas täysin varma, että hän ei ollut niitä ihmisiä, jotka hoitivat asiansa toivotulla ja edellytetyllä tavalla.

Jos Marenka-täti olisi ihan aina hoitanut asiansa niin kuin sairaanhoitajaihmisen pitäisi, ei Miiaakaan olisi nyt olemassa. Silti Miiasta oli jotenkin käsittämätöntä, että Marenka-tädin kaltainen ihminen oli antanut tunteidensa viedä komean norjalaisen edessä.

Samaa mietti tahollaan Tomáš, joka istui työpöytänsä ääressä. Hän kuuli Matejn hyräilyn keittiöstä Marenka-tädin kirjepinkkaa selaillessaan. Yhden kirjekuoren sisältä löytyi toinen kuori. Siihen oli kirjoitettu päälle "100 ruusunlehteä Slovakiasta H:lle. M." Tomáš avasi kuoren, ja hänen syliinsä leijaili pieniä, miltei mustia hiukkasia. Huoneeseen tulvahti kukkaistuoksu 80 vuoden takaa.



http://leelia.vuodatus.net/blog/3114096/2-1-lemmenviemaa/

torstai 14. kesäkuuta 2012

Lennart Meren haudalla

 
 http://runoruno.vuodatus.net/blog/3245534/251-haaste/

Meri makaa keihäs rinnassa.
Mitä Merille tai Merelle tapahtui?
Lennartille kenties.

Muistatko, Meri,
kun Estonia upposi,
eikä Suomen valtionjohdolla ollut sinun puhelinnumeroasi?

Tietysti muistat.
Ei kai kukaan tuollaista unohda.

Keihäs.
Sinä tunsit keihäät,
vesilinnun kansojen.

Ja Talven tunsit.
"Talven selkä on taittunut,"
sanoi Talve kuulemma aina luennolla.

Hämeenporttiin soitit ennen Estoniaa,
nyt makaat vaatimattoman paaden alla.


lauantai 9. kesäkuuta 2012

Kiskojen viemä (Miia ja Tomáš osa 34)

Kerrankin äiti kuunteli Miiaa keskeyttämättä. Hän sai kuulla päämäärättömästä etsinnästä, johon Miian oli ajanut vain toivo siitä, että ukki löytyisi. Miia kertoi myös Tomášista ja siitä, miten asiat eivät heidän välillään ole nyt oikein mitenkään. Äiti tuntui ymmärtävän. Hän jopa ehdotti, että Miia tekisi tutkintonsa loppuun ja yrittäisi saada tästä etsimistyöstä graduaiheen.

- Miten sinä keksit lähteä Prahaan etsimään?
- Norjan sota-arkistossa oli epäselvä viittaus ukin äitiin: "mahdollisesti Tšekkoslovakian kansalainen".
- Miksi ukista sitten on tiedot Norjan sota-arkistossa?
- Koska hän osallistui vastarintaliikkeeseen ja joutui siitä keskitysleirille.
- Keskitysleirille Norjassa?
- Niin.
- Miksi et ole aiemmin kertonut tästä minulle?
- Yritinhän minä monet kerrat. Muistatko, kun yritin kertoa tästä silloin, kun muistelit, ettei ukki koskaan halunnut matkustaa junassa. Ehkä hän muisti kuljetuksen leirille ja yritti unohtaa.

Langan päähän tuli hiljaisuus.

Samaan aikaan toisaalla Tomáš hypisteli tohtori Rybářin papereita. Hän mietti, oliko hänen isoisänsä lähettänyt moniakin vankijuniin. Kuvamateriaalissa näkyi vain isoisä polttelemassa sikaria paikallisten natsijohtajien kanssa, monessa kuvassa oli itse Karl Frank, tai isoisä seuraamassa vaaleahiuksisia nuoria urheilemassa. Tomáš mietti, olisiko hän tummaverisenä kelvannut joukkoon. Samassa puhelin soi, soittaja oli Miia.

- Juttelin tuossa äidin kanssa Skypessa ja halusin vain kertoa sinullekin, että ukki joutui Norjassa leirille, ehkä siksi hän ei koskaan halunnut enää matkustaa junissa.
Tomáš ei saanut vastatuksi mitään.
- Niin, ajattelin vain, että sinunkin olisi tämä tärkeä tietää. Olisi pitänyt kertoa jo kauan sitten, ukki oli vastarintaliikkeessä...

Miia kuuli langanpäästä vain tukahdutetun nyyhkytyksen.

 http://leelia.vuodatus.net/blog/3114094/28-kiskojen-viema/

torstai 7. kesäkuuta 2012

Makkarajubilee

Lontoosta palattuani näin unta, että Elisabethin jubilee-meiningit olivat siirtyneet Suomeen. Katsoin televisiota ja siellä Tarja Halonen kehotti ihmisiä menemään paistamaan makkaraa joillekin erikseen varatuille alueille. Olin unessa ärtynyt siitä, että muualla maailmassa juhlitaan hienosti ja Suomessa käsketään paistamaan makkaraa.