sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Miltä mies tuoksui?

Tällä viikolla olen raapustellut Aurajoen rannassa tekstiä tuoksuista. Nainen tuoksuu valkoiselle ruusulle, tai ainakin sennimiselle hajuvedelle. En mahda sille mitään, mutta yksi ihanimmista hajuvesistä mitä minulla on koskaan ollut, on ostettu juuri hajonneesta Neuvostoliitosta, Pietarista tarkemmin sanoen, ja sen nimi oli "Valkoinen ruusu". Ja minun naiseni tuoksuu nyt siltä myös, sille ei mahda nyt yhtään mitään.

Mutta miltä tuoksui mies? Nuori mies, maanmittaaja? Paitsi tietysti vähän maalle ja mullalle sekä hielle, ulkoilmalle ja vaatteilleen. Mutta miltä hän tuoksui pyhänä? Jotenkin tuntuu hirveän nololta ruveta tällaisia tiedustelemaan, vaikka asiantuntijoita tietysti on, joilta kysyä. :) Sitä paitsi tuo nainenkin pitäisi saada tuoksumaan vähän jollekin muullekin kuin sille valkoiselle ruusulle.

Tarttuiko mieheen kenties näiden kukkien tuoksu maanmittausreissullaan?



sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Täti kuin muslimiksi puettu

Viime viikolla olin yhtenä iltapäivänä kahvilassa. Minulla oli vihko mukana, sillä olin päättänyt kirjoittaa vähän vapaasti assosioiden. Kerrankin lykästi, sillä paikalle saapui mielenkiintoinen naisihminen Hänellä oli päässään huivi, joka on taiteltu samaan tapaan kuin monilla musliminaisilla. Lisäksi hänellä oli pitkä, vaaleanruskea takki. Jos kaulassa ei olisi isoa ristiä, olisin pitänyt häntä ilman muuta muslimikäännynnäisenä.

En ollut koskaan kuullut tuon naisen puhuvan, huomasin, että hänellä on erittäin kaunis ääni ääni, sointuva ja miellyttävä. Joku soitti hänelle ja hän puhui puhelimeen hyvin ammatiimaisen oloisesti työasioita. Jos vain kuunteli, kuvitteli puhujan olevan trendikkäästi pukeutunut bisnesnainen.

Lisäksi hän puhui erittäin kauniisti kahvilan henkilökunnalle, kehui heidän tuotteitaan ja hyvää työtä, mitä he tekevät. Kiitti ja tervehti mennen tullen. Minä kirjoitin kynä sauhuten muistiinpanoja. Kukapa ei joskus saattaisi tarvita henkilöhahmoa, jolla on nuorekas ääni, hienot käytöstavat ja pikkuisen marginaalinen asuvalinta?

Olen näin kesällä yrittänyt pitää niitä kuuluisia aamusivuja, mutta menestys on ollut kehnoa. Aamulla ei päähän tule yhtäkään ajatusta. Olen paikkaillut asiaa kirjoittamalla tajunnanvirtaa silloin, kun on aikaa ja aivot toimivat.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Juuri kun päättää pitää taukoa...

Juhannukselta päästin aivoni kesannolle. Järkevä päätös, koska todella tarvitsen nyt vapaata aivotyöstä. Koko kevät meni tekstin kanssa tapellessa, jotenkin ärsyttää vieläkin, miten vaikeaa se oli. Vähän jopa ahdistaa, vaikka palaute olikin hyvää ja rakentavaa siitä, mitä sain aikaan.

No, nyt kun sitten tarkoituksella annan tekstin ja tutkimuksen ja työn ja kaiken muun levätä, niin alkavatkin ideat pulpahdella pintaan. Niitä saa sitten raapustella muistiin, että tietää, mistä syksyllä taas aloitella. Kai tämä on tyypillistä, että kun päästää irti, antaa samalla luvan ajatuksilleen nousta lentoon.