Näin ne unet meitä auttavat?

Kirjoittajaa usein neuvotaan hyödyntämään unimaailmaansa tekstin tuottamisessa. Olen tätä viime aikoina kokeillutkin, ja se on ollut mielenkiintoinen prosessi. Jostakin syystä käy niin, että kun uniinsa kiinnittää huomiota, niitä alkaa myös muistaa paremmin. Toisaalta jos unia päättää käyttää, saa varautua myös huvittaviin sattumuksiin.

Tänään esimerkiksi otin pienet päiväunet, kun olin noussut jo aamukuudeksi uimaan. Unessa työstin tarinaa ja keksin siihen kaksi lukua. Ensimmäisessä luvussa nuori mies on liftaamassa Suomesta Amsterdamiin ja saa Tanskan salmissa kyydin rekkakuskilta, joka on menossa Amsterdamiin. Toisessa luvussa rekkakuski (joka muistuttaa kovasti yhtä vanhaa luokkakaveriani, joka ajaa rekkaa) joutuu riitoihin kahden naisen kanssa jollakin levähdyspaikalla. Liftarimies miettii, pitäisikö jatkaa matkaa toisen kyydissä vai odottaa, että rekkakuski rauhoittuu.

Heräsin päiväunilta hyvillä mielin, että näin olin unessa saanut paljon ideoita kirjoittamiseen. Vasta sohvalta noustuani tajusin, että eihän minulla ole mitään sellaista tarinaa työn alla, jossa voisin tällaisia ideoita käyttää. Nauratti aika lailla, kun tämä minulle valkeni.

Mutta kun kerran unessa seikkailtiin Tanskan salmissa, niin tässäpä kuvaa Juutinrauman sillalta viime kesäkuussa.