sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Neitoperho (Miia ja Tomáš osa 46)

Mittarinlukijan askeleet kaikuivat käytävällä, Miia istui sohvallaan ja oli juuri lähdössä hakemaan lasillista vettä, kun hän havaitsi lepatusta ikkunassa. Neitoperhonen yritti epätoivoisesti ulos, eikä se keksinyt ikkunanrakoa, vaikka selvästikin aisti tuulen tulevan jostakin. Miia kohottautui polvi-istuntaan kiskaistakseen ikkunan kunnolla auki. Tässä 20-luvun talossa ei ollut erikseen tuuletusikkunaa, vaan koko valtava ruutu piti avata. Usein Miia piti ikkunaa auki yötäpäivää, mutta vain hiukan raollaan, kuten nyt.

Hän tempaisi koko ruudun leveydeltä, mutta neitoperhonen jäi jumiin ruudun väärälle puolelle. Miia nousi seisomaan sohvalle hätistääksen perhosen ulos. Samalla hän vilkaisi pihalle ja näki tutun hahmon kävelemässä pihan poikki hänen ovelleen. Hän hyppäsi alas sohvalta, sulki ikkunan kokonaan ja ryntäsi makuuhuoneeseen.

Oli myöhäistä yrittääkään pukeutua, sillä samassa soi summeri. Sydän kylmänä Miia painoi nappia. Kohta hissivanhus nytkähti liikkeelle. Miia haroi kosteita hiuksiaan ja avasi oven. Neitoperhonen lepatteli nyt eteisessä. Se oli tulla Tomášin silmille, ja tämä sanoi:
- Meillä mailla, Slovakiassa, neitoperhoset tulevat joskus talvella sisälle. Ne talvehtivat kellarissa ja jos päivä on lämmin, ne luulevat, että kevät on jo tullut.

Huomattuaan Miian hölmistyneen ilmeen ja paljaat jalat Tomáš punastui ja vaikeni.

http://pakinaperjantai.wordpress.com

2 kommenttia:

  1. Perhonen saa aikaan monenmoista. Hyvä yksityiskohta kertomuksessa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Hymyilevä eläkeläinen. Yritin oikein pysyä tuossa perhos-aiheessa tiukasti kiinni tällä kertaa.

    VastaaPoista