Tyttö käy läpi vaatetankoani,
ihastelee turkooseja.
En muista koskaan pitäneeni turkoosista,
mutta muisto ei koskaan muuntele totuuta.
Hän sanoo,
että näillä vaatteilla kelpaa lähteä karjamarkkinoille,
toiselta nimeltään lihatiski,
kolmannelta helluntailaisten juhannusjuhlat.
En tiedä, minne turkoosit katosivat,
kaapissani ei niitä näy.
Eikä muistoissani lihatiskiä,
wc-parakin taakse karanneita kantturoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti