Hymiö

Luen tekstiäsi,
Väinö Linna.
En Tuntematonta,
vaan ennen Tuntematonta.

Kustantaja oli lähestynyt kirjeitse
hyläten.

Kirjoitat,
että arka hirvikin turvautuu sarviinsa
hädän hetkellä.

Kustantaja on pitänyt sinua röyhkeänä,
minä taas mietin,
että ehkä hymiöiden aikakaudella olisi toisin.

Luen tekstiäsi,
Väinö Linna.
Katsot olkani yli,
seuraat lukemistani hymyillen.

Ja minä olen iloinen,
ettei sinun aikanasi hymiöitä ollutkaan muualla
kuin kasvoilla.

http://runotorstai2.wordpress.com/2013/04/18/283-haaste/