Herra Tossavainen

Tämän viikon haasteena on monologiruno, vappuaiheinen, Herra Tossavaista saa kuulemma soveltaa. No, kokeillaan.

http://runotorstai2.wordpress.com/2013/04/25/284-haaste/

Tahtoisin kulkea vappuna kontaten,
ryömien
ja välillä puusta puuhun hyppien.

Todellisuudessa kuitenkin istun talon nurkalla
ihmetellen,
miksi piha täyttyy autoista
ja mäki väestä.

Joku tiukka täti papiljotit päässä
sulkee rautaportit,
ja autojen promillenkäryiset kuskit jäävät ulkopuolelle.
He tuijottavat minua luullen ipsomanian iskeneen.

Hyppään portille
ja alas.
Loikin yli mäkien ja nuoret kuohuviinipulloineen osoittlelevat
hiirenkorvien taakse katoavaa pientä olemustani.

Kolmannen mäen takana on pieni kivi, aidan reunassa.
Käperryn sen viereen,
nukun kaupungin väreilyssä.
Aamulla herään punaisten ruusujen alta,
ja hiljaisuus on muutenkin saapumassa.

Hymiö

Luen tekstiäsi,
Väinö Linna.
En Tuntematonta,
vaan ennen Tuntematonta.

Kustantaja oli lähestynyt kirjeitse
hyläten.

Kirjoitat,
että arka hirvikin turvautuu sarviinsa
hädän hetkellä.

Kustantaja on pitänyt sinua röyhkeänä,
minä taas mietin,
että ehkä hymiöiden aikakaudella olisi toisin.

Luen tekstiäsi,
Väinö Linna.
Katsot olkani yli,
seuraat lukemistani hymyillen.

Ja minä olen iloinen,
ettei sinun aikanasi hymiöitä ollutkaan muualla
kuin kasvoilla.

http://runotorstai2.wordpress.com/2013/04/18/283-haaste/

Neitoperho (Miia ja Tomáš osa 46)

Mittarinlukijan askeleet kaikuivat käytävällä, Miia istui sohvallaan ja oli juuri lähdössä hakemaan lasillista vettä, kun hän havaitsi lepatusta ikkunassa. Neitoperhonen yritti epätoivoisesti ulos, eikä se keksinyt ikkunanrakoa, vaikka selvästikin aisti tuulen tulevan jostakin. Miia kohottautui polvi-istuntaan kiskaistakseen ikkunan kunnolla auki. Tässä 20-luvun talossa ei ollut erikseen tuuletusikkunaa, vaan koko valtava ruutu piti avata. Usein Miia piti ikkunaa auki yötäpäivää, mutta vain hiukan raollaan, kuten nyt.

Hän tempaisi koko ruudun leveydeltä, mutta neitoperhonen jäi jumiin ruudun väärälle puolelle. Miia nousi seisomaan sohvalle hätistääksen perhosen ulos. Samalla hän vilkaisi pihalle ja näki tutun hahmon kävelemässä pihan poikki hänen ovelleen. Hän hyppäsi alas sohvalta, sulki ikkunan kokonaan ja ryntäsi makuuhuoneeseen.

Oli myöhäistä yrittääkään pukeutua, sillä samassa soi summeri. Sydän kylmänä Miia painoi nappia. Kohta hissivanhus nytkähti liikkeelle. Miia haroi kosteita hiuksiaan ja avasi oven. Neitoperhonen lepatteli nyt eteisessä. Se oli tulla Tomášin silmille, ja tämä sanoi:
- Meillä mailla, Slovakiassa, neitoperhoset tulevat joskus talvella sisälle. Ne talvehtivat kellarissa ja jos päivä on lämmin, ne luulevat, että kevät on jo tullut.

Huomattuaan Miian hölmistyneen ilmeen ja paljaat jalat Tomáš punastui ja vaikeni.

http://pakinaperjantai.wordpress.com

Turkoosi

Tyttö käy läpi vaatetankoani,
ihastelee turkooseja.
En muista koskaan pitäneeni turkoosista,
mutta muisto ei koskaan muuntele totuuta.

Hän sanoo,
että näillä vaatteilla kelpaa lähteä karjamarkkinoille,
toiselta nimeltään lihatiski,
kolmannelta helluntailaisten juhannusjuhlat.

En tiedä, minne turkoosit katosivat,
kaapissani ei niitä näy.
Eikä muistoissani lihatiskiä,
wc-parakin taakse karanneita kantturoita.

Toivo

Sinun toinen nimesi on Aleksanteri,
isäsi mukaan.

Kuolemasi jälkeen kuulin sinusta kummia,
siksi kirjeesi lojuvat nyt sohvallani.

Elän elämääsi tänä pääsiäisenä,
kun aurinko kuumottaa multakokkareisiin
mutta tekee hangista hyisiä jäätiköitä.

Haluaisin kysyä sinulta yhtä ja toista,
mutta vastaat enää pelkin aavistuksin.

http://runotorstai2.wordpress.com/2013/03/28/279-haaste/

Mittarinlukija (Miia ja Tomáš osa 45)

Miia kietoi kylpytakkiaan tiukemmin ympärilleen. Vanhasta, sameasta ovisilmästä näkyi vain tummiin vaatteisiin pukeutunut mies. Miia laittoi turvaketjun päälle ja raotti sitten hiukan ovea.

- Mittarinlukija, hyvää iltapäivää.
- Ai se oli tänään.
- Tällä viikolla, tullaan kun ehditään. Ne on nämä vanhat talot, joissa pitää vielä paikan päällä käydä ottamassa lukemat. Teilläkin täällä remontti vielä edessä.

Mies vilkuili ympärilleen ja havaitsi heti, ettei asunnossa tai taloyhtiössä ollut tehty mitään remontteja vuosikymmeniin.

- Ei pääkytkintäkään, ihan uskomatonta, tällaisia harvemmin näkee enää missään!
- Joo, pitää vääntää kaikki sulakkeet irti, jos haluaa sähköt pois koko kämpästä, Miia sanoi.

Mittarinlukija oli painamassa ovea perässään kiinni, kun Miia siirtyi keittiön puolelle mielessään jälkihien aiheuttama nestetankkauksen tarve.

http://pakinaperjantai.wordpress.com/2013/03/22/pakinaperjantai-328-uutistoimittaja/

Viime tippaan jättämisestä

Minulta pyydettiin jo tammikuussa kontribuutiota antologiaan, johon kootaan Prahassa asuvien, englanniksi kirjoittavien tekstejä. Jonkinlaisena etäprahalaisena minut on kelpuutettu mukaan. Näin maaliskuussa minulla on ihan hirveä kiire, mutta en kehdannut kieltäytyä, sitä paitsi tällainen kyhhäilijä ei joka päivä edes pääse antologiaan.

No, tarkoitus oli kirjoittaa 3 pientä tekstiä Suomesta. Aiheet olivat jo valmiina, samoin luonnostelmat. Milloin on deadline? Tänään. Sainko tekstit valmiiksi? En. Ratkaisu: käänsinpä tuossa yön pimeinä tunteina 11 runoani englanniksi. Toivottavasti niistä edes joku kelpaa.

Nyt on jotenkin hirveä hävetysfiilis, että mitä ihmeen sepustusta sitä tulikin lähetettyä. En olisi itse asiassa tässä hässäkässä edes yrittänyt lähettää tekstejä, ellei niitä olisi minulta moneen kertaan pyydetty ja olin luvannut. Lupaus on lupaus.

Kissaakaan ei kiinnosta hätäisesti kötöstetty runous.