lauantai 12. tammikuuta 2013

Kolmetoista


Sen runon muistan aina,
vaikken sisältöä päähäni saa.
Kirjoitin sen sunnuntaina
kun kesä oli jäänyt taa.

Olit aiheena  runossa sinä
sekä pimenevä kylätie.
Kuka mahdoinkaan olla  minä
- se unohtunut jo lie.

Olit poika suuren maailman,
peräti Ruotsista.
Minä ymmälläni olin aivan
oudosta aksentista.

Eilen pomppasisun kuvas
mun Linkedin-profiiliin.
Eikä tunteeni ollut karvas,
vaikka kovin niin vannottiin.

En kuitenkaan klikannut sua,
kuten varmaan käsität
On runo vain mikä liikuttaa mua,
en tahdo et' sen vesität.

Se runo seuraa mua  aina,
onneks' sanoja en enää muista.
Sen kirjoitti joku vihervaarananna
iältään kolmetoista.

http://runoruno.vuodatus.net/blog/4414910/26-haaste/

3 kommenttia:

  1. Kiva loppusointuineen kaikkineen!

    VastaaPoista
  2. Sen aikainen runo on varmasti liikkis!

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista. On varmasti liikkis runo, mutta toisaalta varmaan hyvä, että se on hävinnyt ja siitä on vain kalpea muistikuva. :)

    VastaaPoista