Lapsuusmuistoihini mummolassa kuuluu olennaisena osana lehti nimeltä "Kyhhäys". Se oli kuopiolaisten koululaisten lehti, ja mummini aina sen osti kun oppilaat tulivat sitä kauppaamaan. Tai ehkä he siksi tulivat, kun mummi aina osti. Tässä blogissa on omia kyhhäyksiäni, erilaisia tekstejä, joita olen luppohetkinäni naputellut.
lauantai 12. tammikuuta 2013
Kolmetoista
Sen runon muistan aina,
vaikken sisältöä päähäni saa.
Kirjoitin sen sunnuntaina
kun kesä oli jäänyt taa.
Olit aiheena runossa sinä
sekä pimenevä kylätie.
Kuka mahdoinkaan olla minä
- se unohtunut jo lie.
Olit poika suuren maailman,
peräti Ruotsista.
Minä ymmälläni olin aivan
oudosta aksentista.
Eilen pomppasisun kuvas
mun Linkedin-profiiliin.
Eikä tunteeni ollut karvas,
vaikka kovin niin vannottiin.
En kuitenkaan klikannut sua,
kuten varmaan käsität
On runo vain mikä liikuttaa mua,
en tahdo et' sen vesität.
Se runo seuraa mua aina,
onneks' sanoja en enää muista.
Sen kirjoitti joku vihervaarananna
iältään kolmetoista.
http://runoruno.vuodatus.net/blog/4414910/26-haaste/
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kiva loppusointuineen kaikkineen!
VastaaPoistaSen aikainen runo on varmasti liikkis!
VastaaPoistaKiitos kommenteista. On varmasti liikkis runo, mutta toisaalta varmaan hyvä, että se on hävinnyt ja siitä on vain kalpea muistikuva. :)
VastaaPoista