Lehmusten viileä varjo alkukesän helteessä.
Jäätelökioskin mittari näyttää 26.
Iltapäivällä väsyttää jo hiukan,
epätodellinen tunne valtaa minut.
Kuin olisin ulkomailla,
ilma on leppeä ja vihreys heleää.
Sänkitukkainen nainen istuu lehmuksessa ja lukee kirjaa.
Tuomiokirkon kello lyö neljänneksen.
Uudenmaankadun liikenneruuhka aaltoilee ääninä,
jotka jäävät resonoimaan päälakeni pinnalle,
eivät korviin asti ulotu.
Lumous katoaa Aninkaistenmäessä,.
Joen toinen puoli on uusi keskusta,
taakse jää vanha varjoineen,
ihmeineen,
legendoineen.
* * *
Kun nyt runotorstain merkeissä olen aiheessa nimeltä Turku, niin kerronpa tässä vielä kaupan päälle tapahtuman Samppalinnan maauimalasta tämän viikon alkupuolelta. (Samppalinna on muuten paratiisi maan päällä. Voiko ihminen muuta toivoa kuin aamu-uintia ja sen päälle saunaa ollakseen onnellinen?)
Olin siis uinnin jälkeen saunassa ja siellä kaksi nuorta naista keskusteli. Heidän välillään käytiin tällainen dialogi:
- Sulla on raidat.
- Joo, nää on nyt kolmannen kerran raidat.
- Oho, aika hyvin.
- Paitsi täällä pyllyssä mulla näkyy vielä viime talven Espanja.
Ensin luulin, että puhuttiin hiuksista, mutta sitten tajusinkin...
Helteisen kesäpäivän raukeus ottaa vallan kun tätä lukee. Kun tänään vielä sattuu olemaan juuri sellainen päivä.
VastaaPoistaOlen melko varma, että jäätelökioskien mittarit näyttävät todellista lämpöä enemmän;D Kesäinen Turku on kaunis, runossakin.
VastaaPoistatuttuja paikkoja kaikki. olin nuorena myös työssä samppiksen ravintolassa, se oli vuodet 1962-63. tarjoilu oli kaikkialle. maauimalassa kävin uimassa, ja hiusraitoja ei siihen aikaan ollut, ellei aurinko haalistanut. minulla on myös useampi blogi, aikatherine on toinen.. sillä nimellä lähetin runon tähän rentoon haasteeseen. runojuonia sivun Sydänen silmät, on enempi muistojen tarina, yksi riipaisevista
VastaaPoistaKiitokset kommenteista!
VastaaPoista