Tepsutus (Miia ja Tomáš 3)

http://leelia.vuodatus.net/blog/2769106/23-tepsutus/

Miia istahti lattialle ostoskassiensa keskelle. Häntä huimasi, eikä arkistossa vietetyn päivän ajatteleminen saanut hänen mieltään yhtään rauhallisemmaksi. Tähän asti hän oli aina uskonut siihen, että menneisyyttä kannattaa ja pitääkin tutkia, mutta nyt hän ei ollut enää ihan varma. Pelkästään kuvakokoelma oli sen näköinen, ettei sen koko sisältöä ollut pengottu vuosikymmeniin, ehkä ei koskaan. Mitä kaikkea muuta tästä kaupungista löytyisi? Olisiko Miia valmis oikeasti kohtaamaan "kirjoittamattomia tarinoita", joita hän oli tullut Prahaan etsimään?

Huimaus ei hellittänyt. Vaikka Miia yritti kuinka nousta ylös, tai ainakin ajatuksen tasolla suunnitella nousemista, se ei onnistunut. Ruokakaupan kassi pitäisi purkaa melko pian, joten Miia suunnitteli ryömimistä jääkaapille kassia perässään raahaten. Onneksi jääkaappi oli tässä vuokrahuoneessa lattiatasossa, joten ostosten purkaminen saattaisi jopa onnistua.

Juuri kun hän oli tarttumassa muovikassin kahvoihin, kuului portaista kahdet askeleet, hitaat ja reippaat.  Kuului puheensorinaa. Pian oveen koputettiin napakasti. Miia raahautui ovelle, kurottautui painamaan kahvan alas. Onneksi hän ei ollut tällä kertaa pannut ovea takalukkoon.

Ensimmäisenä hän näki Frankin, alakerran naapurin. Frankin kalifornialainen hymy ei hyytynyt siinäkään vaiheessa, kun hän näki Miian lattialla, vaan hän kantoi tämän pari askelta sängyn luo. Miia nosti itse jalkansa ylös sängyn reunaa vasten.

Tomášin kasvot olivat ensin ylösalaisin, mutta pian ne kääntyivät lähelle Miian omia kasvoja.
- Joku vaisto minullakin on, kun arvasin, että sinulla on hätä, Tomáš sanoi.
- Yhtäkkiä vain alkoi huimata.
- Kotona, päiväunilla näin unta niistä rauniovalokuvista ja sinä olit niiden keskellä. Kun heräsin, lähdin heti.

Lidice 10.4.2011