Turkoosi

Tyttö käy läpi vaatetankoani,
ihastelee turkooseja.
En muista koskaan pitäneeni turkoosista,
mutta muisto ei koskaan muuntele totuuta.

Hän sanoo,
että näillä vaatteilla kelpaa lähteä karjamarkkinoille,
toiselta nimeltään lihatiski,
kolmannelta helluntailaisten juhannusjuhlat.

En tiedä, minne turkoosit katosivat,
kaapissani ei niitä näy.
Eikä muistoissani lihatiskiä,
wc-parakin taakse karanneita kantturoita.

Toivo

Sinun toinen nimesi on Aleksanteri,
isäsi mukaan.

Kuolemasi jälkeen kuulin sinusta kummia,
siksi kirjeesi lojuvat nyt sohvallani.

Elän elämääsi tänä pääsiäisenä,
kun aurinko kuumottaa multakokkareisiin
mutta tekee hangista hyisiä jäätiköitä.

Haluaisin kysyä sinulta yhtä ja toista,
mutta vastaat enää pelkin aavistuksin.

http://runotorstai2.wordpress.com/2013/03/28/279-haaste/

Mittarinlukija (Miia ja Tomáš osa 45)

Miia kietoi kylpytakkiaan tiukemmin ympärilleen. Vanhasta, sameasta ovisilmästä näkyi vain tummiin vaatteisiin pukeutunut mies. Miia laittoi turvaketjun päälle ja raotti sitten hiukan ovea.

- Mittarinlukija, hyvää iltapäivää.
- Ai se oli tänään.
- Tällä viikolla, tullaan kun ehditään. Ne on nämä vanhat talot, joissa pitää vielä paikan päällä käydä ottamassa lukemat. Teilläkin täällä remontti vielä edessä.

Mies vilkuili ympärilleen ja havaitsi heti, ettei asunnossa tai taloyhtiössä ollut tehty mitään remontteja vuosikymmeniin.

- Ei pääkytkintäkään, ihan uskomatonta, tällaisia harvemmin näkee enää missään!
- Joo, pitää vääntää kaikki sulakkeet irti, jos haluaa sähköt pois koko kämpästä, Miia sanoi.

Mittarinlukija oli painamassa ovea perässään kiinni, kun Miia siirtyi keittiön puolelle mielessään jälkihien aiheuttama nestetankkauksen tarve.

http://pakinaperjantai.wordpress.com/2013/03/22/pakinaperjantai-328-uutistoimittaja/

Viime tippaan jättämisestä

Minulta pyydettiin jo tammikuussa kontribuutiota antologiaan, johon kootaan Prahassa asuvien, englanniksi kirjoittavien tekstejä. Jonkinlaisena etäprahalaisena minut on kelpuutettu mukaan. Näin maaliskuussa minulla on ihan hirveä kiire, mutta en kehdannut kieltäytyä, sitä paitsi tällainen kyhhäilijä ei joka päivä edes pääse antologiaan.

No, tarkoitus oli kirjoittaa 3 pientä tekstiä Suomesta. Aiheet olivat jo valmiina, samoin luonnostelmat. Milloin on deadline? Tänään. Sainko tekstit valmiiksi? En. Ratkaisu: käänsinpä tuossa yön pimeinä tunteina 11 runoani englanniksi. Toivottavasti niistä edes joku kelpaa.

Nyt on jotenkin hirveä hävetysfiilis, että mitä ihmeen sepustusta sitä tulikin lähetettyä. En olisi itse asiassa tässä hässäkässä edes yrittänyt lähettää tekstejä, ellei niitä olisi minulta moneen kertaan pyydetty ja olin luvannut. Lupaus on lupaus.

Kissaakaan ei kiinnosta hätäisesti kötöstetty runous.

Ihmisen paras ystävä

Ihmisen paras ystävä on lähde
jonka yllä metsän puut kuiskuttavat:
"Älä pelkää."

Voi kumartua lähteen ylle
ja nähdä  heijastuksensa,
joka onkin pelkkiä puita
ja auringonsäteitä.

Voi tehdä käsistä kupin
ja luoda renkaita veteen,
juoda.

http://runotorstai2.wordpress.com/2013/03/07/277-haaste/

Mies ja kissa -haasteen runo

Sinä sunnuntaiaamuna tiikeri olikin kissa,
eikä maailmassa ollut muutenkaan tapahtunut
mitään merkittävää.

Ja unien varjot mustasivat taivaan
hetkeksi,
kunnes ne katosivat lopullisesti.

Jäljelle jäi vain häilyvä muisto
unesta,
jossa hän selitti professorille
uuden tiedon löytyvän
kahdesta koristeellisesta lasista.


http://runotorstai2.wordpress.com/2013/02/28/276-haaste/

M. de Sade ja minä

Otinpa iltapäivällä pienet nokoset ja niiden jälkeen, vähän ennen jumppaan lähtöä, kävin vielä s-postejani läpi. Oli tullut pomolta viesti koulutustarjonnasta. Luin sitä hajamielisenä ja yhtäkkiä silmieni edessä seisoi:

It also occurs to my if you read M. de Sade that a novel like Justine where an innocent girl leaves a French Convent and is raped and torutured precisely because of her innocence and virture is a kind of pornographic paradoy of the novel Pamela where goodness, virtue, and industry must surely prevail.

Mitä ihmettä? Miksi pomo kirjoittaa minulle englanniksi? Miksi hän kirjoittaa minulle Markiisi de Sadesta? Siis oikeasti, mitä ihmettä?

Hetken päästä huomasin, että olinkin jo klikannut epähuomiossa seuraavan viestin. Se olikin sitten mentoriltani, jonka tapasin Prahassa viikko sitten. Nauratti niin paljon, ettei meinannut tulla jumppakassin pakkaamisesta mitään. Se, miksi mentori minulle de Sadesta kirjoittaa, jääköön tällä erää arvoitukseksi. :)

Itävaltaunkarilaista muotia esillä Prahassa, kansallismuseossa