perjantai 16. elokuuta 2013

Minä viestijänä (tehtävä 1.2.)

Päätin käyttää tätä jo valmista blogia kurssitehtävien julkaisuun. Kurssin nimi on "Sosiaalinen media ja oman osaamisen markkinointi". Viime tipassa olen näköjään liikkeellä ensimmäisen tehtävän suhteen, mutta tässä se nyt kuitenkin on.

Näkisin parhaiksi puolikseni viestijänä suoruuden ja selväsanaisuuden. Yleensä mielipiteeni tulee selväksi, jos sen ilmaisen. Pyrin myös havainnollistamaan viestiäni ja muotoilemaan sen siten, että se jäisi mieleen. Käytän jotakin mielenkiintoista yksityiskohtaa, kuvaa tai omapäräistä sanavalintaa. Useimmiten pystyn myös pitämään kuuntelemisen ja puhumisen balanssissa, mutta toisiaan sorrun ehkä liikaa puhumisen puolelle ja joskus jätän puheen vain toisten huoleksi, jos en syystä tai toisesta keksi mitään järkevää sanottavaa.

Huonoin puoleni viestijänä on taipumukseni omata voimakkaita mielipiteitä ja joskus provosoida ihan tahallaan. Vaikka useimmiten yritänkin ymmärtää toista osapuolta, on tilanteita, jolloin itselläni on asiasta niin vahva mielipide, että  vasta yön yli nukuttuani tajuan, mikä toisen pointti olikaan. Toisinaan minun on myös vaikea antaa periksi, vaikka huomaan, ettei toinenkaan osapuoli pakita yhtään. Tätä ominaisuutta olen pyrkinyt kehittämään niin, että mietin etukäteen, mikä asia on niin luovuttamaton, etten siitä tingi ja valmistaudun tinkimään kaikesta muusta.

Sosiaalisessa mediassa ominaisuuksistani lienee pääasiassa etua, sillä kirjoitan mielelläni ja sosiaalisessa mediassa vahvoista mielipiteistä on hyötyä. Haluaisin kehittyä ehkä vielä kiinnostavammaksi ja omaperäisemmäksi viestijäksi, mutta en tiedä, onko sosiaalinen media juuri se areena, jolla haluan näitä ominaisuuksiani kehittää.

Tutkimuksen tiimoilta toki voisin jotakin sosiaalisen median projektia viritelläkin, mutta työni on tällä hetkellä sellaisessa vaiheessa, etten sitä mielelläni avaisi koko maailmalle. Olen siis kirjoitamisen tutkija ja tutkin kirjeenvaihtoa. Kirjoitan myös historiallista romaania samasta aineistosta. Minulle on ehdotettu, että tekisin tälle projektille Facebook-profiilin, mutta ainakin tässä vaiheessa ajatus tuntuu vähän vieraalta. Myönnän, että se on kehittämisen arvoinen, mutta kirjoittaminen on niin herkkä prosessi, että pelkään sen karkaavan käsistä, jos siihen pääsee härkkimään kuka tahansa netin kauta.

Näihin asioihin palaan varmasti vielä pohdinnoissani sitä mukaa kuin tutkimukseni edistyy.

Seuraavaksi komementoisin omakohtaisesti muutamia väitteitä suomalaisista viestijänä.
1. Asia- ja tehtäväkeskeisyys, faktoihin perustuva kommunikaatio 
Tämä on minulle viestinnässä tärkeä arvo. Menen aina "asia edellä". Tietysti on makuasia, mikä on faktoihin perustuvaa ja mikä ei, moni mainostajakin väittää käyttävänsä pelkkiä faktoja. Väittäisin silti, että minua ei ole ihan helppo hämätä pelkillä mielikuvilla, jos niiden takana on bluffia enkä itsekään pyri bluffaamaan muita. Ennemmin sanon, etten tästä asiasta tiedä, joten en voi sitä myöskään kommentoida.
2. Viestinnältä odotetaan suoruutta ja rehellisyyttä
Tässäkin asiassa olen "suomalaisten linjoilla". Toisaalta viestintä voisi silti olla sujuvaa, kielellisesti elävää, vaikka se onkin suoraa ja rehellistä. Harvasanaisuus  ja jäykkyys eivät takaa yhtään mitään, vaikka niitä usein jämerän ihmisen merkkinä pidetäänkin.
3. Tiedonhankinnassa suositaan virallisia kanavia
 Minulle luontevampaa on löytää joku kontakti, jonka kautta hankkia tietoa. Saatan toki kokeilla virallistakin kanavaa, mutta niin usein edessä on uuvuttava byrokratia, joten helpompaa on toimia sellaisen ihmisen kanssa, jonka tuntee. Itse asiat haluan tietysti hoitaa virallista reittiä, mutta vihjeet siitä, miten se tapahtuu, tulevat verkostoista. Tässä ehkä lukemattomat retket keskieurooppalaisiin arkistoihin ovat opettaneet kantapään kautta sen helpomman tavan toimia.
4. Hiljaisuuden arvostus
Arvostan mahdollisuutta hiljaisuuteen, mutta joskus hiljaisuutta on vaikea tulkita.Kyteekö sen takana jokin vuosikymmenten kauna vai ovatko kaikki vain niin tyytyväisiä, ettei tarvitse sanoa mitään?
5. Puheenmäärän sijasta arvostetaan puheen laatua
Useimmiten samaa mieltä, mutta tunnelman keventäjiäkin tarvitaan. Jos juttu ei muuten luista, jostakinhan se on aloitettava. Jopa itsestäänselvä fraasi voi joskus avata keskustelun. Viime kesänä olin tekemässä tutkimushaastattelua Prahassa ja olin ventovieraiden ihmisten ympäröimänä, eikä aluksi kukaan oikein osannut sanoa mitään. Lopulta yksi vanha herra avasi suunsa ja sanoi: "So, you come from the country of thousands of lakes?" Siitä se keskustelu lähtikin käyntiin.
6. Harmonian säilyttäminen ryhmässä
En tiedä, tarkoitetaanko harmonialla samaa kuin mukavaa fiilistä. Ehkä ei. Mielestäni ei tarvitse olla harmonista, mutta kaikilla pitää olla kivaa. Voi olla erimielisyyttä ja koviakin keskusteluja, kunhan kunnioitus säilyy. 
7. Suositaan pitkiä toisen puheenvuoroista irrallisia monologeja 
Nämä pyrin mahdollisuuksien mukaan katkaisemaan. Siksi ehkä onkin luontevaa päättä tämänkertainen blogitekstini juuri tähän. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti