Runotorstai haastoi tällä kertaa kirjoittamaan lähiympäristöstä tai maisemasta, joten tässäpä jonkinlaista yritelmää.
Te asutte niin ihanassa puutaloidyllissä,
sanotaan.
Nyökkään,
mutta ajattelen jo naapurin nuorta miestä,
joka kyseli, mitä turvapalveluja käytämme.
Vastasin: Fiskarsin kirvestä.
Eikä hän ymmärtänyt huumoria.
Ajattelen myös rouvaa,
joka on tullut tänne liki neljäkymmentä vuotta sitten.
Hän ja hänen miehensä pelastivat nämä talot,
niin meille aina kerrotaan.
En koskaan ehdi hoitaa kukkapenkkiäni,
rouva hoitaa ne sanoen:
Tämä on niin ykkösasumista,
omakotitalossa kaupungin keskustassa.
Hänelle piha on hänen piha,
jolla me muut saamme ehkä astella.
Ymmärrän turvapalveluja penäävää nuorta miestä.
Kerran tuulipukuinen pariskunta kävi kimppuuni pihalla.
He kysyivät,
mikä asunto on myynnissä.
En tiennyt,
oikeasti en tiennyt.
He lausuivat:
Eihän täällä mitään opiskelijoita asu?
Vastasin,
että meillä on asukkaita laidasta laitaan,
myös opiskelijoita,
kuten esimerkiksi minä.
Kävelysauvat eivät olisi voineet saada lujempaa kyytiä,
kuin mitä ne saivat tuulipukujen suihkiessa pihaltamme pois.
Nyökkään puutaloidyllille ja taistelen kaikin keinoin sen puolesta.
http://runoruno.vuodatus.net/blog/3279054/255-haaste/
Tässä idyllissä on vähän samaa kuin omassani - sekä runossa että alueessa!
VastaaPoistaihana
VastaaPoistaHieno ja rauhallinen idylli, jossa erilaiset ihmiset sovittautuvat elämään yhdessä, silti erikseen, jokainen oma elämäänsä. Jokaisella on omat murheensa, omat menonsa, ei ole aikaa tarkkailla muiden tekemisiä, paitsi puutarharouvalla, hän ehkä tietää kaiken.
VastaaPoistaHieno tunnelma, jonka takana hiipii muutakin...
Kiitokset kaikille kommenteista. Ihana aina huomata, että kyhhäyksiäni luetaan. :)
VastaaPoista