Mitä välii

 Tällä kertaa kokeilen runontekoa pastissitekniikalla. yhdistelemällä valmiita lauseita uudeksi tekstiksi. Lauseet ovat (osittain muokattuina) otettu tämän päivän Helsingin Sanomista.

Mitä välii?

En olisi millään halunnut tunkeutua asuntoon,
mutta isoäitiä ei käynyt vastustaminen.

Suomessa alle kouluikäisiä lapsia
joudutaan sijoittamaan
kodin ulkopuolelle paljon useammin
kuin Ruotsissa.

Tätä kasvissyöjät eivät aina rummuta ääneen,
mutta yksi maailman kuuluisimmista vegetaristeista oli
Adlof Hitler.

Mannerheimin mustamaalaus sen kun jatkuu.
Joskus voi mennä neljä päivää,
ettei hän puhu kenellekään
- silloin hän laulaa.

Eikä Puolustusvoimat  tiedä,
millaista hyötyä naiset saavat työelämässä
asepalveluksen suorittamisesta.
 Korkokengät hörppäävät kuravettä.

Ensimmäinen sairauspäivä palkattomaksi -
karenssi lisäisi sairaana työssä olevien ihmisten määrää,
mikä flunssaepidemioiden aikana kasvattaisi sairastavien määrää.

Sunnuntain sää on harmaata ja sateista.
Jätettyäsi saippuan alat luultavasti haista.

Vuonna 1902 valmistuneen koulurakennuksen
sivistyshistoriallinen arvo välittyy
koulun henkeen
ja sitä kautta oppimistuloksiin.

Filosofi paloi soihtuna.
Turussakin yli puolet on niitä.

Kavereiden kanssa puhutaan apulantaa.
Se pyörii sittenkin!

http://runoruno.vuodatus.net/blog/3285198/257-haaste/

Syksy

On aika melkein hyvästellä ulkokausi
ja siirtyä sisäaltaaseen,
pois Samppalinnan raikkaan taivaan alta.

Pilatesta aamuisin
lämmittimien pohottaessa,
se rauhoittaa mielen koko päiväksi.

Kirpeässä,
yhä pimeämmässä illassa
kävelen kotiin jumpasta.
Saunassakin käyn,
vaikka ulkona tiedän olevan kylmä.

Uudessa treenikassissa on sama haju
kuin ensimmäisessä koululaukussani.

Lähiympäristö tai maisema

Runotorstai haastoi tällä kertaa kirjoittamaan lähiympäristöstä tai maisemasta, joten tässäpä jonkinlaista yritelmää.

Te asutte niin ihanassa puutaloidyllissä,
sanotaan.
Nyökkään,
mutta ajattelen jo naapurin nuorta miestä,
joka kyseli, mitä turvapalveluja käytämme.
Vastasin: Fiskarsin kirvestä.
Eikä hän ymmärtänyt huumoria.

Ajattelen myös rouvaa,
joka on tullut tänne liki neljäkymmentä vuotta sitten.
Hän ja hänen miehensä pelastivat nämä talot,
niin meille aina kerrotaan.

En koskaan ehdi hoitaa kukkapenkkiäni,
rouva hoitaa ne sanoen:
Tämä on niin ykkösasumista,
omakotitalossa kaupungin keskustassa.

Hänelle piha on hänen piha,
jolla me muut saamme ehkä astella.
Ymmärrän turvapalveluja penäävää nuorta miestä.

Kerran tuulipukuinen pariskunta kävi kimppuuni pihalla.
He kysyivät,
mikä asunto on myynnissä.
En tiennyt,
oikeasti en tiennyt.

He lausuivat:
Eihän täällä mitään opiskelijoita asu?
Vastasin,
että meillä on asukkaita laidasta laitaan,
myös opiskelijoita,
kuten esimerkiksi minä.

Kävelysauvat eivät olisi voineet saada lujempaa kyytiä,
kuin mitä ne saivat tuulipukujen suihkiessa pihaltamme pois.

Nyökkään puutaloidyllille ja taistelen kaikin keinoin sen puolesta.

http://runoruno.vuodatus.net/blog/3279054/255-haaste/

Musahaaste

Seuraava runo on syntynyt linkin takana olevan musiikkihaasteen inspiroimana.

http://runoruno.vuodatus.net/blog/3276049/254-haaste/


Siitä on jo sata vuotta,
mutta vielä te istutte
 rautatieaseman kahvilassa.
Art deco on arkea vain.

Katselen teitä ja tiedän,
että tarinallanne on onneton loppu.

Suren,
vaikka siitä on jo sata vuotta.

Haluaisin sanoa sinulle,
että älä anna tuon miehen ottaa kättäsi
kouraansa, jota hän häpeää,
koska siinä näkyy ruumiillinen työ.

En kuitenkaan siksi haluaisi sanoa noin,
vaan koska tiedän,
että loppu on kuitenkin onneton.

Te olette ikuisesti rautatieaseman kahvilassa.
Ja minä kai ikuisesti tässä
teitä katsellen.

Levottomia tarinoita (Miia ja Tomáš väliaikakatsaus)

Miian ja Tomášin tarina saa jatkoa lähitulevaisuudessa. Mitä Miia tekee kaikella saamallaan tiedolla Suomessa? Mitä kaikkea Miian ukin elämästä vielä paljastuu? Miksi Tomášin on vaikea puhua lääkärisukulaisestaan? Miten käy kahden ihmisen tunteille, ovatko he liian läheistä sukua keskenään, kun Miian ukki on Tomášin isotädin poika?

Huomaan, että tässä tarinassa on paljon nykymaailmalle tyypillistä levottomuutta. Tietoa on saatavilla ja ihmiset voivat kommunikoida vaivattomasti, vaikka välimatka on pitkä. Silti ihmiset vaikenevat ja kokevat suurta yksinäisyyttä. Myös menneisyyden haamut ja asioiden monimutkaisuus lyövät henkilöhahmoja vasten kasvoja.

Mitä Miia tekee seuraavaksi? Antaako hän Tomášille vielä mahdollisuuden puhua? Palaako hän Prahaan, onko hänellä tarpeeksi siihen syytä? Kaikkeen tähän yritetään saada jatkossa vastauksia.

 http://leelia.vuodatus.net/blog/3114110/301-levottomia-tarinoita/