sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Evakkous (Miia ja Tomáš osa 15)

Tomáš istahti mummin ja ukin kamarin nojatuoliin, aivan kirjahyllyn viereen. Hän laittoi Raamatun kirjoituspöydälle, mutta tarttui kirjepinkkaan. Hän yritti muistella, mitä äiti oli joskus puhunut Kiinaan lähteneestä Marenka-tädistä, tai äidin isotädistä. Jos äidin kertomukset muistiuvat mieleen oikein, kyseessä oli vanhapiikatäti, joka oli päättänyt lähteä tekemään osansa maailman pelastamiseksi, sairaanhoitaja koulutukseltaan.


Tiibetissä Marenka-täti ja hänen kollegansa olivat törmänneet erittäin omanarvontuntoiseen kansaan, joka oli suuresta armosta antanut heidän asua teltassa kylän laidalla, vaikka lunta tuli talvisin saman verran kuin Karpaateilla. Kaksi vuotta he olivat tehneet kaikista aliarvostetuinta hommaa, pyykkäämistä, kunnes joku oli tullut kysymään, onko eurooppalaisnaisilla jotakin asiaakin. Siitä oli alkanut pienen raamattupiirin pito. Sen enempää ei äiti tiennyt isotätinsä vaiheista. Jostakin syystä Tomáš oli aina olettanut, että Marenka piti loppuelämänsä kituliasta raamattupiiriään himalajalaisessa kylässä.


Kuitenkin nämä kiertokirjeet antoivat aivan toisen kuvan edesmenneestä sukulaisesta. Hän kuvailee värikkäästi niin tiibetiläisten juhlia ja muita tapoja kuin työssään tapaamiansa ihmisiä. Tietyt nimet vilahtelevat melkein joka kirjeessä, esimerkiksi paikallinen mies nimeltä Norbu tuntuu seuraavan Marenkaa joka paikkaan tulkkina. Kirjepinkan puolivälissä paljastuu, että Norbu on jopa käynyt Bratislavassa Marenkan kanssa ja saanut mukaansa ompeluseurojen virkkaamia myssyjä. Marenkan hyviksi eurooppalaisiksi työtovereiksi osoittautuvat saksalainen pastoripariskunta Helmut  ja Reinhild sekä norjalainen  lääkäri Jens.


Tomáš ehti silmäillä kirjeet melkein loppuun ennen kuin ovelle koputetaan.
- Vai sinä, en tuota autoa tunnistanut, eno sanoo.
- Laina-auto.
- Mitäs sinä tuota niin täältä... täällä...
- Evakossa. Sähköremontti.
- Jaa jaa, no ei kai siinä sitten mitään. Mistäs nuo paperit muuten ovat?
Vasta nyt Tomáš huomasi, ettei hän muistanutkaan kätkeä Marenka-tädin kirjeitä rynnätessään ovelle.
- Mummin talouskouluaikaisia papereita, löytyivät tuolta kirjahyllystä, kun etsin iltalukemista.
-Jaa, vastaa eno heilauttaen kättään väheksyvästi.
- En minä aio teitä häiritä viikkoa enempää.


Eno mutisi jotakin iltateestä ja Tomášin oikeudesta oleskella äitinsä puoleisessa osassa taloa. Hän sattui vilkaisemaan eteisen lattialle ennen poistumistaan. Lattialla oli valokuva.
- Kenenkäs kuva tämä on?
- Taisi pudota täältä mummin papereista. Anna se tänne.
- Jakub 1915. Onko tämä äidin käsialaa?
- On, mummin nuoruuden käsialaa.
- Sinähän nämä paremmin tiedät, historioitsija ja kaikkea. Mutta joo, on siinä samaa koristeellisuutta kuin äidin käsialassa, oikeassa olet, poika.


Ovi pamahti kiinni ja Tomáš jäi tutkimaan valokuvaa eteisen hämärässä. Se esitti noin vuoden ikäistä poikaa. Tomáš  poimi pinkasta vuosien 1914-1916 kirjeet saadakseen selville, kuka Jakub oli ja minkä kirjeen välissä hänen kuvansa on luultavimmin ollut. Ratkaisun etsiminen oli kuitenkin tuloksetonta, kuvasta tai Jakubista ei mainuttu kirjeissä sanallakaan.


Samaan aikaan Prahassa Miia istui yhdessä Vanhankaupungin kahviloista Denisan kanssa. Denisa oli historioitsija, johon hän oli tutustunut arkistoreissuillaan.
- Yksi kysymys, onko Rybář täällä yleinen nimi?
- Ei ihan harvinainenkaan, miksi kysyt?
- Se vain liittyy tähän mitä etsin, ei siitä sen enempää.
- Mia, aina niin salaperäinen.Minä kun luulin, että te suomalaiset juoksette historian perässä vain siellä menetetyssä Karjalassa. Ensimmäistä kertaa kuulen, että joku ryntää Suomesta Euroopan ääriin ja juoksee haamujen perässä. Muuten, nyt kun mietin, niin yhden opiskelukaverini sukunimi oli Rybář.


Miia toivoi, ettei Denisa huomannut punaa hänen poskillaan.


http://leelia.vuodatus.net/blog/2956869/251-evakkous/

2 kommenttia:

  1. Juttu senkun mutkistuu eli nyt tulee lukijalle vakeuksia pitää kaikki kasassa. Mutta toisaalta tuntuu, että tässä alkaa olla kasassa kokonaisen romaanin hahmotelmaa..

    VastaaPoista
  2. Taustat avautuivat taas jo hieman laajemmalle. Mielenkiintoista.

    VastaaPoista