Kaikki käy

Vie vaikka kaikki,
käy silti joskus kylässä.
Niin sanoi Loviisa Hetalle.
Vai sanoiko?
Heta taisi viedä ainakin fiikuksen.

Ainoain (Miia ja Tomáš osa 47)

Miia viittasi Tomášia keittiön puolelle. Hän laittoi vedenkeittimen päälle ja katosi itse makuuhuoneen puolelle. Vanhasta täyspuisesta vaatekaapista, jossa vallitsi täysi kaaos, hän kiskaisi päälleen ensimmäisen kesämekon. Ihoa hän taputteli meikkipuuterilla vähän vähemmän kiilteleväksi, hiukset olivat mitkä olivat.

Hän kuuli keittiön puolelta kuinka Tomáš kolisteli astioita, tämä oli jo ryhtynyt teen keittoon. Miia hymyili itselleen peilin kautta kuvitellessaan, miten Tomáš etsi nyt epätoivoisesti teepusseja Miian suuresta purkkirivistöstä. Hän hiipi keittiöön ja löysikin Tomášin puna-valkoraidallinen purnukka kädessään. Pöydälle Tomáš oli levitellyt kasan valokopioituja dokumentteja sekä valokuvia.

- Saanko kysyä, miksi tulit näin yllättäen?
- Koska olet mun ainoain, Tomáš vastasi.

Miia ei ollut varautunut suomenkieliseen vastaukseen, polvia alkoi heikottaa ja hänen täytyi istahtaa.

http://pakinaperjantai.wordpress.com/2013/05/10/pakinaperjantai-335-ainoain/

Mielikuvitus

Tuntematon nainen kirpputorilla
seuraa minua,
kun leikin käsiraudoilla.

Lasten lelu siis,
pitää kiirehtiä selittämään,
ettei lukijan mielikuvitus laukkaa.
Niissä jopa luki:
Lone Star State.

Tuntematon nainen sanoo,
että oli löytänyt hääyönä pehmustetut käsiraudat
tyynyn alta.

Ei ollut kuulemma silloin kokeillut,
mutta myöhemmin kylläkin.

En osta kirpputorilta mitään,
sain sieltä rahattakin enemmän kuin tarvitsen.

http://runotorstai2.wordpress.com/2013/05/02/85-haaste/