sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Kolmiodraama

Tuijotan ruosteenpunaista kolmiota
enkä koe sitä,
mitä nyt pitäisi kokea.

Sama kolmio on mahtipontisessa
muistomerkissä,
joka myös tyhjentää tunteiden
salalokerotkin.

Pitäisi olla liikuttunut,
tai edes liikkua.
Mutta päässäni hakkaa vain
sini, kosini ja tangentti.

Pythagoras pyörtyisi,
Sokrates joisi myrkkymaljan nopeammin
ja Arkhimedes Syrakusalainen antaisi
roomalaisen sotilaan sotkea ympyränsä,
jos he näkisivät minut
ja ruosteenpunaisen kolmion.


PS Oikeastaan tuo kolmiodraama-haastesana sopisi Miian ja Tomášin tarinaan. :) Toivottavasti saan pian taas sopivia luppohetkiä jatkaa heidän seikkailujaan ihmissuhteiden ja historian ihmeellisissä maailmoissa.

 http://runoruno.vuodatus.net/blog/4091376/266-haaste/

3 kommenttia:

  1. Viimeinen säkeistö on erityisen hyvä, se toimisi melkein yksinäänkin!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommenteista. Minunkin mielestäni viimeinen säkeistö on paras, pääsen siinä jotenkin vauhtiin - kerrankin.

    VastaaPoista