sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Korkoa lempivelalle (Miia ja Tomáš osa 41)

Prahan kevät oli muuttunut Turun alkukesäksi. Miia muisti vasta vajaa kuukausi takaperin ihailleensa Denisan kanssa tuoksuvia, vasta-auenneita syreeninkukkia. Nyt hän ihaili niitä taas, kotikerrostalon pihalla. Hän työnsi kasvonsa kukkaterttuihin ja antoi keuhkojensa saada niin paljon tuoksua ja siitepölylä kuin ne jaksoivat ottaa vastaan. Nenänpää tahmaantui medestä. Hän irroitti yhden tertun ja oli aikeissa viedä sen keittiön pöydälle vesilasiin.

- Kukkien kerääminen on niin kuin tekisi velkaa, ne ovat kauneimmllaan kasvavana ja sitä paitsi muillakin on oikeus ihastelle niitä, sanoi rouva Mäkinen, joka oli tullut Miian taakse seisomaan.

Miia ruttasi syreenitertun käsissään ja viskasi sen asvaltille. Sitten hän meni rappukäytävän ovesta sisään, antoi ilmavirran vielä paiskata oven perässään kiinni. Hän painoi hissin nappia tahmeilla sormilla ja taisteli itsensä vanhoista haitariovista porrastasanteelle. Käsiin oli tarttunut syreenin tuoksun lisäksi metallinen haju.

Miia latasi  latasi ja käynnisti pyykkikoneen, Prahan-pyykki oli vieläkin kesken. Matkalaukku retkotti lattialla auki, vaatteet oli jo pois, mutta kaikki arkistoista saadut materiaalit ja liian houkuttelevat ja siten ostetuksi tulleet kirjat olivat vielä sisällä. Hän ei kuitenkaan välittänyt siirtää laukkua, se makasi keskellä makuuhuoneen lattiaa kuin muistomerkkinä koko keväästä. Sen sijaan hän meni olohuoneen sohvalle istumaan, alhaalla pihalla rouva Mäkinen kauhisteli maailman menoa jollekulle toiselle talon asukkaalle. Kauempaa jyristeli talon ohi bussi, lähempänä surisi pyykkikone.

Yhtäkkiä Miia haistoi jotakin raskasta mutta makeaa. Hän nuuhkaisi käsiään, mutta niissä oli enää saippuoinnin jäljiltä pieni aavistus hentoa syreenin tuoksua. Kuin unessa hän palasi matkalaukulleen, kädet vapisivat olkapäistä asti, kun hän selaili matkalaukussa lepäävää paperikasaa. Dokumenttien välistä hän löysi sen aikanaan ruusunlehdillä täytetyn kirjekuoren, jota Tomáš oli hänelle muutama päivä aiemmin Prahassa esitellyt. Miia veti henkeen ruusun tuoksua, joka oli nyt voimakkaampi kuin Prahassa.

- Jos kukkien poimiminen on velan tekemistä, tämä velka on tainnut kasvattaa melkoisen koron, vai mitä luulette, rouva Mäkinen?

Hienoinen kaiku toisti Miialle hänen omat sanansa paksuista kiviseinistä.



http://leelia.vuodatus.net/blog/3114132/313-korkoa-lempivelalle/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti