perjantai 10. kesäkuuta 2011

Reimalento (Miia ja Tomáš 1)

Sota-arkisto oli koko korttelin mittainen rakennus, jo ulkoa päin se näytti rapistuneelta. Tomáš johdatti Miian rakennukseen sisään, pitkälle käytävälle, jossa maali oli varissut pois jokaisesta seinästä. Käytävän varrella oli monia pinoja kosteita arkistomappeja.
- Tulva, sanoi Tomáš ja osoitti niitä.
- Sääli, että näin paljon tietoa katoaa ikuisiksi ajoiksi.
- Tämä kaupunki kätkee niin paljon salaisuuksia, Mia, on parempikin, että osa niistä katoaa historian hämärään.

He kävelivät ja kävelivät, käytävä tuntui Miiasta loputtomalta. Hän yhä surkutteli tuhoutuneita arkistomappeja, mutta ehkä osa niistä voitaisiin sittenkin pelastaa.Rakennus oli aikanaan palvellut invalidihotellina, ja Miia pystyi kuvittelemaan miehiä pyörätuoleissaan ja vanhanaikaisiin kainalosauvoihin nojaten kulkemassa pitkin käytäviä, huoneesta toiseeseen tapaamassa tuttujaan. Voi sitä ihmettä, ettei liikuntaeste ollut enää automaattisesti este matkustelulle. Käytävän päässä häämötti portaikko, josta lähti rappuset sekä vasemmalle että oikealla. Vieläkin pystyi näkemään, että ne olivat olleet joskus hyvin kauniit.
- Noilla portailla on kuvattu Ozzy Osbournen musiikkivideo, Tomáš katkaisi hiljaisuuden.
- Voin kuvitella.
- Onhan tämä ankea rakennus, mutta täällä ne kaikki sotakuvat ovat arkistoituna.
- Minusta tämä rakennus on pelottava.
- Mennään vain eteenpäin, kaikki on täällä samanlaista kuin ulkonakin, vaikka nämä seinät ovat kieltämättä lahoamispisteessä.

Arkiston kuvakokoelma oli käytännössä pieni huone, joka oli erotettu käytävästä kahdella ovella. Molemmat ovet olivat kärsineet kosteusvaurioita, ne menivät juuri ja juuri kiinni ja maali oli hilseillyt niistä rumasti. Myös ovista pystyi näkemään niiden menneen kauneuden. Kokoelmanhoitaja oli keski-ikäinen blondi nainen, joka tervehti Tomášia lämpimästi hymyillen. He vaihtoivat muutaman sanan tšekiksi ja pian nainen kantoi pöydälle laatikon, jossa oli satoja kuvia.

Kuvat oli liimattu ohuille pahvikorteille, ne oli nimetty ja numeroitu. Ilmeisesti ensimmäinen arkistoija ei ollut osannut äidinkieltään riittävän hyvin, sillä tekstejä oli korjailtu myöhemmin erilaisella käsialalla ja erivärisellä musteella. Tšekin kielen ortografia näyttää kieltämättä vaikealta, mutta joskus kuvan nimi oli vedetty kokonaan yli ja tilalle oli kirjoitettu jotakin ihan muuta. Kumpikohan mahtaa olla totuus, miettti Miia.

Tomáš otti nipun kuvia kouriinsa ja alkoi selailla niitä tottuneesti. Miia seurasi vierestä, silmissä vilahtelivat nuoret kasvot toisensa perään. Jokaisella oli suurin piirtein samanlainen univormu ja avoin katse.
- Täällä pitäisi olla kuva jokaisesta toisen maailmansodan tšekkilentäjästä, heitä RAF koulutti noin tuhat.
- Miten heille kävi sodan jälkeen?
- Huonosti, monelle. Mutta osa ymmärsi lähteä takaisin Britanniaan ennen kuin kommunistit pääsivät valtaan. Katso, tämäkin kaveri palveli RAF:ssä 60-luvulle saakka.

Monessa kortissa mainittiin kuvaa esittävän lentäjän kohtalo: "kaatui isänmaansa puolesta", "teloitettiin", "katosi", "Britanniassa", "Australiassa", "Yhdysvalloissa"... Pian Tomáš löysi etsimänsä.
- Tässä on yksi tšekkien sankareista, hänet pudotettiin muutaman toverinsa kanssa jonnekin Protektoraatin alueelle, ja he onnistuivat murhaamaan Heydrichin, joka tunnettiin myös Prahan teurastajana.
- Selvisikö hän itse hengissä?
- Yksikään ei selvinnyt.


http://leelia.vuodatus.net/blog/2769018/237-reimalento/

6 kommenttia:

  1. Tämä on täyttä totta?
    Hyvä kuvaus, mielenkiintoinen! Mutta koska tämä on näin elävää itse koettua, lukija kaipaisi nyt selitykseksi jotain: missä, milloin, miksi, keitä nämä ihmiset ovat?

    Kirjoita toki pieni selittävä pätkä vaikka erilliseksi täydentäväksi pätkäksi, oikein uteliaisuus heräsi!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommenteista, Hymyilevä eläkeläinen. Teksti on täyttä totta fiktiolle ominaisella tavalla. :) Tämä on vasta osa 1, joten Miia ja Tomáš toivoakseni kirkastuvat lukijoille - ja samalla itselleni - paremmin.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen tositarina. Odotinkin, että mitä museon kätköistä löytyy ja lopussa avautui lukijalle päähenkilö eli tarinan kohde.
    Jatkoa odotellaan.

    VastaaPoista
  4. Jatkotarinat voivat olla koukuttavia.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista. Saa nähdä miten jatkotarina edes luonnistuu haasteiden pohjalta. Kokeillaan nyt kuitenkin.

    VastaaPoista