Koska teen väitöskirjaani työn ohessa, rajaan vastaukseni koskemaan vain tutkimustyötä. Leipätyöhön liittyisi vielä omia kysymyksiään sosiaalisen median suhteen, mutta olen päättänyt jättää ne nyt tämän tehtävävastauksen ulkopuolelle.
Olen vasta niin vihreä tutkija, etten juuri pystyisi asiantuntemustani jakamaan sosiaalisessa mediassa vielä tässä vaiheessa. Olen kirjoittamisen tutkija, joten mahdollisuudet siihen tietysti olisivat moninaiset ja edellytyksetkin pitäisi löytyä, kun kerran olen kyseiseen oppiaineeseen opiskelemaankin päässyt. :) Tällä hetkellä mielessä vain pyörii, että mitä sitten jakaisin, jos jakaisin - siksi en jaakaan vielä mitään. Täytyy tunnustaa, että kynnys siihen on kova, sillä pelkään hiukan sitäkin, että tilanne karkaa käsistä. Miten suhtaudun nettihäiriköihin? Onko minulla aikaa olla läsnä seuraajien kanssa? Sitähän sosiaalisessa mediassa edellytetään.
Lisäksi tuntuu, että sosiaalisessa mediassa antaa palan itsestään koko maailmalle. Tällainen rajatusta aiheesta bloggaaminen ja omien kaunokirjallisten kokeilujen jakaminen blogissa eivät tunnu suurelta palalta. Olen kuitenkin huomannut, että tutkimukseni on osa minua, oten sen hyvin henkilökohtaisesti. Jaksaisinko olla muiden riepoteltavana sen suhteen? Olisiko se viisasta nyt, kun kaikki on vielä aivan alussa? Syntyykö some-keskustelusta hedelmällistä ajatustenvaihtoa, joka vie tutkimusta eteenpäin, vai muodostuuko se pelkäksi aikavarkaaksi ja murheen kryyniksi? Aivan erilaiset tunnelmat olisivat siinä tapauksessa, jos tutkimus olisi valmistai edes loppusuoralla. Vai olisivatko? Ovatko nämä pikemminkin luonnekysymyksiä?
Voisin kuitenkin varovaisesti kokeilla astumista someen tutkijan ominaisuudessa. Tai ehkä esimerkiksi tämä kurssibloggaaminen on jo sitä. Myös Praha-blogini (www.prahankevaassa.blogspot.com) sivuaa toisinaan tutkimustyötäni. Nämä pienet kokeilut ovat olleet ihan onnistuneita, joten täytynee miettiä, mikä olisi seuraava askel, milloin sen ottaisin ja miten. Haluan kuitenkin ottaa jokaisen askeleen niin, että se tuntuu luontevalta ja hyvältä.
Sen tiedän, että tutkimusaineistoni, kirjeenvaihto vuosilta 1900-68, herättää laajaa mielenkiintoa. Olisin voinut tehdä sille jo aikoja sitten esimerkiksi Facebook-profiilin, mutta joku vaan hannaa tässä vaiheessa vastaan. Jostakin syystä nyt kun kirjoittelen näitä ajatuksiani auki tähän blogiin, huomaan, että alan harkita asiaa uudestaan. Katsotaan nyt kuitenkin, ei pidä mennä hätiköimään näissä some-asioissa. :)
Nuo kysymykset menevät todella asian ytimeen, mitä tulee tutkijan ja sosiaalisen median suhteeseen. Somekurssilla ehkä löytyy vastauksia ainakin osaan niistä, tai kenties alkuja, joista ratkaisut sitten ajan myötä kasvavat.
VastaaPoistaSen sijaan häiriköintiin suhtautumisessa ainoa patenttiratkaisu on uskoakseni pään pitäminen kylmänä. Selkeät roskapostit on helppo poistaa. Jos sen sijaan vaikkapa julkiset kommentit blogiin liikkuvat loukkaavaan rajoilla, mutta silti pysyvät edes jotenkin asiassa, niin itse lukisin ne kerran jos toisenkin ja pyrkisin asialliseen vastaukseen, jos se suinkin on mahdollista. Kommenttien ja viestien poistamista pitäisin vasta viimeisenä keinona.