keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Outolemmen narinoita (Miia ja Tomáš osa 32)

Tomáš kaiveli repustaan kirjenipun. Ne oli sidottu yhteen valkoisella, oikeastaan harmaantuneella lettinauhalla ja Miia pystyi päättelemään, että rusetin oli solminut Tomáš. Miia tarttui kirjeisiin ja otti ensimmäisen kuoresta. Käsiala muistutti hyvin paljon suomalaista kaunokirjoitusta sadan vuoden takaa. "Saksalaisvaikutusta", huomasi Miia ajattelevansa. Hän ei ymmärtänyt kuin sanan sieltä, toisen täältä, mutta kuitenkin hän ymmärsi. Tässä oli puuttuva palanen, ratkaiseva sellainen.

- Marenka-täti oli vanhapiika, ja hän kertoo usein norjalaisista lääkäreistä näissä kirjeissään.
Miia tuijotti vanhaa kiinalaista postimerkkiä hämmentyneenä.
- Niin, he olivat Tiibetissä lähetyssaarnaajina.
Miian onnistui vain nyökätä ja kysyä pienen tauon jälkeen:
- Ja minun ukin kuva oli yhdessä näistä kirjekuorista?
- Ei, vaan Marenka-tädin valokuva-albumissa.
- Oliko Marenka-täti ja toinen näistä norjalaisista siis...
- Siltä se vähän näyttäisi, Mia.
- Me olemme siinä tapauksessa...
- Joitakin kaukaisia serkuksia.

Miia katsoi ukkiaan ja sitten Tomášia. Kasvojen kulmikas muoto ja voimakkaat kulmakarvat olivat molemmille yhteiset. Samassa hän ymmärsi, miksi hän ei ollut muistanut, ketä tuttua miestä Tomáš hiukan muistutti. Hän muistutti tietysti hiukan Mian äitiä.

- Meidän pitää vielä jatkaa juttua, Miia sanoi.
- Selvä se.

http://leelia.vuodatus.net/blog/3114086/282-outolemmen-narinoita/

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Hulluus

Suomi on pellepelottomien maa.
Patenttivirasto hukkuu hakemuksiin,
kun tämän päivän
kävelysauvat,
tekstiviestit,
angrybirdsit
ja
astiankuivauskaapit nousevat uppeluksista.

Suomi on myös pelokkaiden maa.
Entäs jos onnistun?
Ja niin tämän päivän hulluista keksijöistä moni jääkin autotalliin.
Lukitsee itsensä sinne ja hokee:
"Olisinhan minäkin."

http://runoruno.vuodatus.net/blog/3203370/243-haaste/

Täytyypä blogata taas unesta, kun on unimaailmassa kerran sattunut uutta. Näin viime viikolla yhtenä yönä sellaista unta, että olin vankina jossakin jugoslavialaisessa kylässä. Katselin sellaisen kummallisen vähän liiterin tapaisen kopin lautojen välistä, kuinka kylässä oli levotonta. Välillä joku toi ruokaa, mutta pois en päässyt.

Sitten yhdellä ruuantuontikerralla tajusin, että minähän voin muuttua kissaksi ja paeta. Niinpä kun ovi avattiin, päätin, että muutunpa kissaksi. Minusta tuli valkoinen kissa ja livahdin ulos ovesta. Juoksin kohti vuoria. Muuta en muista.

Ensimmäistä kertaa olen unessa muuttunut joksikin toiseksi olioksi. Hauskaa!

Sain muuten taas tunnustuksen, kiitos kaunis siitä! Palailen siihen uudelleen myöhemmin, nyt on vähän särkylääkkeistä väsynyt olo... Tässä kuitenkin jo linkki tunnustuksen antajan blogiin.

http://kirjailijako.blogspot.com/

perjantai 13. huhtikuuta 2012

No comments

On olemassa blogi,
jota kymmenet käyvät lukemassa päivittäin.

Se haukkuu kaikki englantia väärin kirjoittavat
piruparat.

Todellisuudessa sen kirjoittaja on mitä kiltein,
mutta netissä riistäytyy helvetti valloilleen
- vaikka bloggaaja onkin pappi.

Joka kerta nettivaeltaja blogiin pysähtyessään miettii,
miksi kommenttiosasto huokuu positiivisuutta.

Vaikka hiljaiseksi jää
nettivaeltajakin.

http://runoruno.vuodatus.net/blog/3198027/242-haaste/



Kuva ei sinällään liity runoon eikä kyseiseen blogiin, mutta onpahan näppäys Turun yliopiston kirjaston lukusalista.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Pääsiäinen

Pajunoksissa punertava sävy,
sisällä kissoja.
Hanki kantaa,
mutta metsä on vielä tyhjä.

Nainen juoksee karanneen koiransa perässä,
pitkän viikonlopun pitkä lenkki.

Aurinko tanssii ilosta,
kertoo kristillinen nuortenlehti.
Ulkona on hiljaista,
ja sade tekee yöllä luistinradan kadulle.