sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Onnenkantamoinen

Etsin sinua kauan,
ensin oikeastaan etsin muuta,
mutta pohjimmiltaan etsin sinua.

Hain sinua luennoilta,
akatemian pylväiköistä.
Lentokentiltä ja
televisiosta,
unelmista.
Omasta minästä,
jonka piti olla muuta
kuin mitä se onkaan.

Sitten kerran,
helmikuisena aamuna,
samalla viikolla olin paennut
yhtä mustaa.
Sinä kosketit kättäni,
olit ollut kellarissa piilossa
kaikki nämä vuodet.

Joku sanoi,
että sinä odotit siellä minua.
Mutta jos en olisi paennut mustaa,
et olisi ikinä päässyt minua koskettamaan.

Odotitko todella,
vai olitko puhdas
onnenkantamoinen?


http://runoruno.vuodatus.net/blog/3285202/25-haaste/

2 kommenttia: