sunnuntai 12. elokuuta 2012

Kirjavan kissan näköalat (Miia ja Tomáš osa 38)

- On minulla muutakin näytettävää, Tomáš sanoi, kun Miian katse oli vielä kiinnittyneenä ukin valokuvaan.

Miia ei nostanut katsettaan, hän vain tuijotti kuvaa ja mietti hiljaa mielessään, miten uni saattoi kuvata juurikin tätä samaa tilannetta. Tomáš otti taskustaan kirjekuoren ja raotti sitä hiukan. Hän pystyi vielä havaitsemaan ruusujen heikon tuoksun ja toivoi, että Miiakin sen tunnistaisi. Sisällä oli vielä muutamia mustuneita rippeitä ruusujen terälehdistä.

- Saanko minä kopion tästä kuvasta? Miia kysyi.
- Saat vaikka alkuperäisen omaksi, mitäpä minä sillä tekisin.

Tomáš huomasi, ettei Miialle kannattanut nyt puhua yhtään mitään. Hän hiipi hiljaa ulos jättäen Miian omiin mietteisiinsä ukkinsa kuvan äärelle. Ruusuntuoksuisen kirjekuoren hän kuitenkin jätti pöydälle, siitä voisi puhua vähän myöhemmin.

Tomáš laskeutui alas kadulle, vastapäisen talon ikkunassa retkotti kissa, joka oli väriltään kirjavankeltainen, sen korvat olivat suipot kuin ilveksellä. Se katseli Miian asuntoon päin, ja tavallaan Tomáš oli sille kateellinen. Hän pyyhki hiuksia silmiltään ja laskeutui mäkeä alas. Hän oli arvannut oikein, kadun toisessa päässä oli paikallinen pubi.

http://leelia.vuodatus.net/blog/3114107/2-8-kirjavan-kissan-nakoalat/

3 kommenttia:

  1. Tykkään seurata tätä Miian ja Tomášin tarinaa, se on niin sujuvasti kirjoitettu. Toivottavasti joskus vielä kaikki palaset nivoutuvat yhteen!

    VastaaPoista
  2. Saattoihin kissakin olla Tomakselle kateellinen kun ei päässyt pubiin ;-)

    VastaaPoista
  3. Mukava kuulla, että tarinaa seurataan. Ja olet ihan oikeassa, Deme, kissalla saattoi olla menohaluja vaikka kuinka paljon. :)

    VastaaPoista