torstai 13. lokakuuta 2011

Tajunnanvirtaruno

Sydänpipoinen poika halaa mummoaan.
Kaupungissa velloo väsymys,
siksi jotkut päättävät pelata pitkäävetoa.

Tunnelma on outo, kaksi nuorta istuu vastakkain,
ja toinen haluaisi tulla pöydän samalle puolelle toisen kanssa.
Toinen kieltää, että älä tule.

Olen kuin ylimääräinen,
vaikka olenkin maksanut teeni
ja istun ahtaassa kahvilassa.

Kuin ihmiset eivät olisi ihmisiä,
vaan fiktion hahmoja.
Elokuvaa, jokaa ei olisi realismia.

http://runoruno.vuodatus.net/blog/3036568/220-haaste/

1 kommentti:

  1. Olla kaupungissa, toisten keskellä yksin. Lohdutonta ja toisaalta kiehtovaa.

    VastaaPoista