Herra Tossavainen

Tämän viikon haasteena on monologiruno, vappuaiheinen, Herra Tossavaista saa kuulemma soveltaa. No, kokeillaan.

http://runotorstai2.wordpress.com/2013/04/25/284-haaste/

Tahtoisin kulkea vappuna kontaten,
ryömien
ja välillä puusta puuhun hyppien.

Todellisuudessa kuitenkin istun talon nurkalla
ihmetellen,
miksi piha täyttyy autoista
ja mäki väestä.

Joku tiukka täti papiljotit päässä
sulkee rautaportit,
ja autojen promillenkäryiset kuskit jäävät ulkopuolelle.
He tuijottavat minua luullen ipsomanian iskeneen.

Hyppään portille
ja alas.
Loikin yli mäkien ja nuoret kuohuviinipulloineen osoittlelevat
hiirenkorvien taakse katoavaa pientä olemustani.

Kolmannen mäen takana on pieni kivi, aidan reunassa.
Käperryn sen viereen,
nukun kaupungin väreilyssä.
Aamulla herään punaisten ruusujen alta,
ja hiljaisuus on muutenkin saapumassa.

Hymiö

Luen tekstiäsi,
Väinö Linna.
En Tuntematonta,
vaan ennen Tuntematonta.

Kustantaja oli lähestynyt kirjeitse
hyläten.

Kirjoitat,
että arka hirvikin turvautuu sarviinsa
hädän hetkellä.

Kustantaja on pitänyt sinua röyhkeänä,
minä taas mietin,
että ehkä hymiöiden aikakaudella olisi toisin.

Luen tekstiäsi,
Väinö Linna.
Katsot olkani yli,
seuraat lukemistani hymyillen.

Ja minä olen iloinen,
ettei sinun aikanasi hymiöitä ollutkaan muualla
kuin kasvoilla.

http://runotorstai2.wordpress.com/2013/04/18/283-haaste/

Neitoperho (Miia ja Tomáš osa 46)

Mittarinlukijan askeleet kaikuivat käytävällä, Miia istui sohvallaan ja oli juuri lähdössä hakemaan lasillista vettä, kun hän havaitsi lepatusta ikkunassa. Neitoperhonen yritti epätoivoisesti ulos, eikä se keksinyt ikkunanrakoa, vaikka selvästikin aisti tuulen tulevan jostakin. Miia kohottautui polvi-istuntaan kiskaistakseen ikkunan kunnolla auki. Tässä 20-luvun talossa ei ollut erikseen tuuletusikkunaa, vaan koko valtava ruutu piti avata. Usein Miia piti ikkunaa auki yötäpäivää, mutta vain hiukan raollaan, kuten nyt.

Hän tempaisi koko ruudun leveydeltä, mutta neitoperhonen jäi jumiin ruudun väärälle puolelle. Miia nousi seisomaan sohvalle hätistääksen perhosen ulos. Samalla hän vilkaisi pihalle ja näki tutun hahmon kävelemässä pihan poikki hänen ovelleen. Hän hyppäsi alas sohvalta, sulki ikkunan kokonaan ja ryntäsi makuuhuoneeseen.

Oli myöhäistä yrittääkään pukeutua, sillä samassa soi summeri. Sydän kylmänä Miia painoi nappia. Kohta hissivanhus nytkähti liikkeelle. Miia haroi kosteita hiuksiaan ja avasi oven. Neitoperhonen lepatteli nyt eteisessä. Se oli tulla Tomášin silmille, ja tämä sanoi:
- Meillä mailla, Slovakiassa, neitoperhoset tulevat joskus talvella sisälle. Ne talvehtivat kellarissa ja jos päivä on lämmin, ne luulevat, että kevät on jo tullut.

Huomattuaan Miian hölmistyneen ilmeen ja paljaat jalat Tomáš punastui ja vaikeni.

http://pakinaperjantai.wordpress.com

Turkoosi

Tyttö käy läpi vaatetankoani,
ihastelee turkooseja.
En muista koskaan pitäneeni turkoosista,
mutta muisto ei koskaan muuntele totuuta.

Hän sanoo,
että näillä vaatteilla kelpaa lähteä karjamarkkinoille,
toiselta nimeltään lihatiski,
kolmannelta helluntailaisten juhannusjuhlat.

En tiedä, minne turkoosit katosivat,
kaapissani ei niitä näy.
Eikä muistoissani lihatiskiä,
wc-parakin taakse karanneita kantturoita.