Puhuvat sivut (Miia ja Tomáš osa 28)

Tomáš ei jaksanut enää katsoa Matejn primitiiviseltä näyttävää kosiskelukäyttäytymistä. Oudon mielleyhtymän kautta hän rupesi ajattelemaan siskonsa poikaa, joka oli saanut kauheat raivarit, kun Tomáš oli maistanut tämän jäätelöannosta. Tällaisiako me ihmiset olemme? Mustasukkaisia niin ruuasta kuin kiintymyksestäkin.

Hän palasi taas huoneeseensa ja rupesi keräilemään ja lajittelemaan papereita. Tämä oli hänen omintakeinen tapansa tehdä projekteja: kaikki samaan aiheeseen liittyvät paperit yhteen pinkkaan. Ensimmäiseksi kasaan päätyivät oletettavasti Miian nuuskimat Doktor Rybářia koskevat paperit. Sitten Tomáš otti repustaan Marenka-tädin Kiinan-kirjeet. Paperiveitsi tunkeutui valokuva-albumin sivun ja mystisen vaalean miehen kuvan väliin. Hän tiesi, ettei kuvia pitäisi tällä lailla repiä irti kansioista, muta hän ei välittänyt.

Tomáš tuijotti kasaa niin kuin dadaistista taideteosta. Häntä sieppasi. Häntä sieppasi historia ja sen painolasti, Matej, Miian salaperäisyys ja oma syyllistyminen samanlaiseen nuuskimiseen kuin mitä Miia oli harrastanut.

http://leelia.vuodatus.net/blog/3114065/272-puhuvat-sivut/